1 Samuel 13

Sota syttyy filistealaisia vastaan

1Saul oli ollut vuoden kuninkaana ja hallitsi Israelia toista vuotta, 2kun Saul valitsi itselleen kolmetuhatta miestä Israelista. Näistä oli kaksituhatta Saulin kanssa Mikmaassa ja Beetelin vuoristossa, ja tuhat Joonatanin kanssa Benjaminin Gibeassa. Mutta muun väen hän oli päästänyt menemään, kunkin telttamajalleen. 3Mutta Joonatan, Saulin poika, löi kuoliaaksi filistealaisten maaherran, joka asui Gebassa, ja filistealaiset saivat kuulla sen. Silloin Saul puhallutti torveen kaikkialla maassa ja käski sanoa: "Heprealaiset kuulkoot tämän." 4Koko Israel kuuli sen sanoman, että Saul oli lyönyt kuoliaaksi filistealaisten maaherran ja että Israel oli joutunut filistealaisten vihoihin. Kansa kutsuttiin koolle Gilgaliin seuraamaan Saulia. 5Sillä filistealaiset olivat kokoontuneet sotimaan Israelia vastaan: kolmekymmentä tuhatta sotavaunua, kuusituhatta ratsumiestä ja muuta väkeä niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. He nousivat ylös ja leiriytyivät Mikmaaseen, vastapäätä Beet-Aavenia. 6Kun Israelin miehet näkivät joutuneensa hätään ja kansaa ahdistettavan, he piiloutuivat luoliin, onkaloihin, kalliorotkoihin, hautoihin ja kaivoihin. 7Heprealaisia meni myös Jordanin yli Gaadiin ja Gileadin maahan. Mutta Saul oli vielä Gilgalissa, ja kaikki sotaväki seurasi häntä peloissaan. 8Kun hän oli odottanut seitsemän päivää, sen ajan, jonka Samuel oli määrännyt, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, kansa alkoi hajaantua pois hänen luotaan. 9Silloin Saul sanoi: "Tuokaa minulle polttouhri ja rauhanuhri." Sitten hän uhrasi polttouhrin.

10Mutta juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, katso, Samuel tuli. Saul meni häntä vastaan tervehtimään häntä.

11Mutta Samuel sanoi: "Mitä olet tehnyt?" Saul vastasi: "Kun näin, että kansa hajaantui pois luotani etkä sinä tullut määräaikaan mennessä, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmaaseen, 12niin ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole etsinyt Herran mielisuosiota. Minä rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin."

13Samuel sanoi Saulille: "Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle. Muuten Herra olisi vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikiajoiksi. 14Mutta nyt kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet Herra on määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi."

15Samuel nousi ja meni Gilgalista Benjaminin Gibeaan. Saul piti mukanaan olevan väen katselmuksen: noin kuusisataa miestä. 16Saul ja hänen poikansa Joonatan sekä väki, joka oli heidän kanssaan, jäivät Benjaminin Gebaan, mutta filistealaiset olivat leiriytyneet Mikmaaseen. 17Filistealaisten leiristä lähti ryöstöosasto kolmena joukkona: yksi joukko kääntyi Ofran tielle Suualin maahan päin, 18toinen joukko kääntyi Beet-Hooronin tielle, ja kolmas joukko kääntyi sille tielle, joka vie Seboimin laakson yli kohoavalle alueelle erämaahan päin. 19Mutta yhtään seppää ei ollut löydettävissä koko Israelin maasta, sillä filistealaiset ajattelivat, että muuten heprealaiset teettäisivät miekkoja tai keihäitä. 20Koko Israelin, joka miehen, oli mentävä filistealaisten luo taotuttamaan auran vannastaan, kuokkaansa, kirvestään tai muuta teräkaluaan, 21kun auran vannasten, kuokkien, talikkojen tai kirvesten terät olivat tylsyneet, tai kun häränpistimen tutkain oli oikaistava. 22Niinpä taistelupäivänä ei ollut yhtään miekkaa eikä keihästä kenelläkään siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa. Ainoastaan Saulilla ja hänen pojallaan Joonatanilla oli. 23Mutta filistealaisten vartiosto lähti Mikmaan solatielle.

Copyright information for FinSTLK2017